Siinä pähkinänkuoressa siis minä teidän ulkopuolisten silmin. Halusittepa tai ette, tätä henkilöä teidän on valitettavasti totuttava näkemään. Okei tuo oli aika ilkeäst sanottu, olen pahoillani, toivottavasti en saanut teidän kaikkien inhoa niskoilleni tällä esittelyllä. Ei teidän ole minua pakko nähdä jossette halua. Nightmare kiltti, siirtyisitkö siihen hartsineitiin etteivät ne saa minusta yhtä hullun kuvaa kuin sinusta?"
Ja nyt sitten sen tarinan loppuosa, jatkoa tammikuun postauksesta!
Scream of the Death, Cry of the Onion and Shout of the Raven part 2
Vaikka ystävyytemme kukoisti monta pitkää vuotta joiden aikana
ehdimme kouluttaa Lemonista kelpo lohikäärmeen ja minustakin ihan kohtuullisen
silmäinhaltian, lopulta kävi niin kuin kaikelle aikanaan. Elämä ei ole ruusuilla
tanssimista ja niin edes päin, sillä yhtenä yksinkertaisena päivänä Siren pyysi
meidät kaksi hänen puhutteluunsa. Hän kertoi suru silmissään paistaen, ettei
hän uskonut Pilvilinnan ”nykyisillä olosuhteilla” pysyvän sodalta piilossa enää
kauaa ja että meidän, Pilvilinnan arvokkaimpien taitojen piti paeta. Lähdimme
välittömästi pakkaamaan ja pian saimmekin jo sanoa hyvästit tuolle
vaaleatukkaiselle kivikasvolle, josta oli ikään kuin meidän isähahmomme
pidemmän päälle muodostunut. Taas inhoamani hyvästit.
Kaikki kuitenkin kuulosti hyvältä niin kauan kun en joutunut
eroon Lemonista. Meidän oli tarkoitus lentää aluksi suhteellisen rauhallisen
siviilialueen halki, kiertää vuoristo ja etsiä vuortentakaisesta solasta kylä,
joka oli rakennettu suojelemaan yhtä asiaa: tämän maailman ainoaa esinettä
jonka avulla kykeni matkustamaan ajassa ja paikassa. Lähdimme matkaan
suunnitelmien mukaisesti kun tiheä pilviverho peitti suurta alankokaupunkia,
jotteivät kaupunkilaiset vain saisi vihiä Pilvilinnasta tai lohikäärmeistä,
saati sitten lohikäärmeellä lentävästä korppipojasta. Rakastin Lemonin selässä
lentämistä, hänen suuria siipiään ja kauniita lohikäärmeen silmiään. Aina
matkaan lähtiessämme tunsin vapaan ilman väreilevän hiuksissani ja ihanan
raikkaan tuoksun. Kun olimme ohittaneet kaupungin ja kaarsimme vuoristoa kohti,
tuohon tuoksuun sekoittui kuitenkin inhottava savun löyhkä. Lemonkin huomasi
sen, ja pohdimme olisiko ollut parempi laskeutua katsomaan mitä moinen haju
teki täysin luonnonvaraisessa ja lumisessa vuoristossa. Lensimme kilometrejä
hieman lähempänä maan pintaa, kunnes huomasimme että jotain oli todella
tekeillä. Lemon aisti savun lisäksi jotain todella epäilyttävää ja
epämiellyttävää väreilevän ilmassa ja lensimme suoraan sitä kohti. Tiesin
ystäväni olevan vahva ja että pystyin itsekin puolustautumaan, mutta olin silti
hiukan peloissani.
Yhtäkkiä pilviverho laimeni uhkaavasti. Saatoimme molemmat
tarkoilla silmillämme erottaa kaukana lumisella maalla tummia hahmoja. Lemonin
aistimus kävi lähes sietämättömäksi ja olin varma että se johtui noista
hahmoista. Päätimme kiertää hahmot kaukaa muttemme ehtineet kovinkaan pitkälle
kun Lemon alkoi hälyttävästi menettää korkeuttaan. Hahmot näkyivät minulle jo
kirkkaina, ja huomasin yhden pitävän yönmustaa jousta käsissään, sekä Lemonin
kyljessä nuolen josta tihkui todella ikävännäköistä elohopeaa muistuttavaa
nestettä. Ensishokista selvittyäni näin jousimiehen lähettäneen matkaan tällä
kertaa liekkien peittämän nuolen ja menin täysin paniikkiin. Kauhukseni näin
miten se osui ystäväni valtavaan siipeen lähettäen meidät molemmat
kauhistuttavaan syöksylaskuun.
Putosimme kaikeksi onneksi pehmeään lumihankeen, mutta mustien
hahmojen joukko ryntäsi jo meitä kohti järkyttävän nopeasti ilmastoon nähden.
Laskin heitä olevan vain kuusi, jokaisella oli maskit naamalla ja samanlainen
musta kaapu. En osannut tehdä mitään kun he nappasivat minut ja ystäväni. He
puhuivat vaikeasti ymmärrettävää kieltä, mutta kuvittelin heidän miettivän
kohtaloitamme. Näin Lemonin olevan tajuissaan mutta hänen kyljestään tihkui yhä
inhottavaa nestettä. Myös hänen vasemmassa lapaluussaan törrötti nuoli, joka
oli värjännyt valkean t-paidan tummanpunaiseksi. Kauhistuin kun huomasin hänen
yrittävän vielä yhtä iskua päästäkseen irti.
Lohikäärmeen kädeksi muuttuneella raajallaan hän sai iskettyä
häntä pitelevää hahmoa suoraan vatsaan, mutta tämän vatsasta ei suihkunnutkaan
verta vaan mustaa savua. Hahmo päästi Lemonista irti ja hetken päästä savu
muuttui mustaksi nesteeksi. Heidän vieressään ollut hahmo ei kuitenkaan jäänyt
tuleen makaamaan vaan iski suoraan Lemonin rintaan mustan terävän esineen, ja
ystäväni lyyhistyi maahan.
En enää pystynyt katsomaan vierestä, vaan jokin vinksahti
sisälläni. Silmieni ansiosta pystyn kirjoittamaan tapahtumista sivustakatsojan
roolista, sillä en kyennyt lainkaan hallitsemaan tekojani. Huomasin selästäni
kasvavan kaksi siivenraatoa, ja silmieni olevan liekeissä. Iskin huppuhahmoihin
pedon raivolla ja raatelin Lemonin kimppuun käyneeltä mieheltä käden irti.
Ehdin raapaista myös kahta muuta hahmoa siivelläni ja käydä kolmannen kurkkuun
kun ne alkoivat yksi toisensa jälkeen kadota savuksi ilmaan. Vain kädetön hahmo
lähti juosten karkuun, muttei ehtinyt kovinkaan pitkälle kun jo iskin hänet
maahan. Hän manasi jotain matalalla äänellä ja riuhtaisin hänen maskinsa
raivokkaasti sivuun mutta liian myöhään. Tuijotin silmiin puhtaanvalkoista,
velttoa luurankoa jonka viittakin haihtui lopulta pölyksi.
Lopulta tajuntani palasi jokseenkin, paitsi että tunsin
kuvottavaa huimausta ja oksetusta. Ryntäsin yhä maassa kyyristelevän Lemonin
luokse, sulkien tämän syliini. Hän oli yhä hengissä ja hymyili minulle, ei
tavanomaisella virneellään vaan surullisen onnellisella ilmeellä. ”Raven,
muista että hyvästi on uusi alku.” Hän sopersi. En voinut mitään, kristalliset
kyyneleet virtasivat vuolaasti poskillani ja katsoin ystävääni tämän kauniin
vihreisiin silmiin. Hänen sydämensä kohdasta, mihin vihollisen ase oli iskenyt,
tihkui mustalta hiekalta näyttävää ainetta, kunnes hänen rinnastaan saattoi jo nähdä
lävitse. Aukko suureni uhkaavasti eikä meillä ollut enää paljoa yhteistä aikaa.
”Raven, hankkiudu johonkin parempaan aikaan täältä ja yritä pysyä turvassa.
Olen varma että vielä jossain ajassa ja paikassa tapaamme. Mutta siihen voi
mennä vielä liian kauan, minun tulee sinua tajuton ikävä.” ystäväni lausui
viimeisiä sanojaan. ”Hyvästi, Raven.” Kimeän katkera ei-huutoni kaikui ympäri
lumikenttiä, kun ystäväni hajosi sylistäni tummaksi pölyksi.
Ja näin ympyrä sulkeutui, ainakin melkein. Tuon katkeran hyvästelyn
jälkeen nappasin vihollisen pudottaman naamion mukaani ja lähdin alkuperäistä
määränpäätämme kohti siinä toivossa että saisin lisää tietoa noista
naamiohahmoista ja pääsisin takaisin Lemonin luo vaikka sitten kuolleiden
maailmaan. Kylään päädyttyäni tulin ihan hyvin toimeen muutaman tyypin kanssa,
he sentään esittivät ystävällisiä, vaikka minua pelkäsivätkin. Kerrottuani
asiani paikalliselle johtajalle sekä ”ajan haltialle”, sinihiuksiselle ja
huumorintajuttomalle nuorellemiehelle sain hieman tietoa varjohahmoista: He
olivat erilaisten ylivahvojen henkiolentojen organisaatio, joista ei tiedetty
paljoa, vain sen verran, että heitä oli huomattavasti enemmän kuin olin nähnyt,
heidän päämääränsä oli tuntematon ja että he kutsuivat itseään ”Tuhon
lapsiksi.” Sain heiltä myös luvan matkustaa ajassa ja lähdinkin pysyttyäni
viikon kylässä parantumassa ja käsittelemässä tapahtumia.
Aikamatkailun ensikertalaiseksi onnistuin tavallista surkeammin,
sillä eräs varjoisa kädetön vanha ystäväni taisi tuntea hieman kostonhimoa ja
soluttautui mukaan matkalle tyrkäten minut tänne, missä nyt olen: Keskelle ei
mitään. Tiedän vain että ”aikatunnelissa” tämä tuhon lapsi repäisi palan
seinästä ja heitti minut sieltä ulos – mahdotonta määritellä kuinka pitkän ajan
päässä lähtöpaikasta. Maisemat ovat kauniit, vaaleanvihreitä peltoja ja kumpuja
silmänkantamattomiin ja jo neljättä päivää (Ainakin laskujeni mukaan neljättä)
taivas on pysynyt tummanharmaana laskien silloin tällöin sadekuuroja. Voisin
melkein sanoa pitäväni tästä paikasta, jotenkin sen olemus kuvastaa sieluani
osuvasti.
Kirjoitan nyt varmuuden vuoksi ylös, mutta juuri äsken olin
näkeväni kummallisen välähdyksen muutaman kummun päässä.
~
Luulitko todella Ravenin tarinan ja elämän päättyvän tähän?
Jos niin luulet, olet väärässä, sillä minä, ihmislouhista mahtavin ja coolein,
Lemon, vannon henkeni kautta, ettei tuota poikaa pysäytä mikään vielä vuosiin.
Saavuin tämän lehtiön luokse ikävä kyllä liian myöhään sillä en löydä ystävääni
enää mistään, haistan tosin niiden varjotyyppien ja hänen olleen täällä vain
muutamia päiviä sitten. Jos alkaisin kertoa tässä miten päädyin tänne saattaisi
rakkaan ystäväni vihkosta loppua tila, joten tyydyn vain kirjoittamaan hänelle
terveiset jos hän joskus tämän kirjoitelman vielä löytää.
Muistathan että käsite ”hyvästi” on synonyymi sanalle ”näkemiin”.
Yhdetkään hyvästit eivät ole ikuisia.
Enemmän omaa kommenttiani tarinasta voitte lukea tammikuulta, olen juuri nyt liian laiska lukiakseni tuota läpi. Oikeesti, ampukaa miut! xD
Ajattelin nyt tässä postausta pidentääkseni laittaa vielä muutaman kuvasen joita en ole täällä blogissa vielä julkaissut, aktiivisimmat stalkkerit tosin ovat ne varmaan flickristä bonganneet. Ihan vain että nekin jotka kaipaavat muitakin nukkejani saisivat jotain nähtävää.
Haku on saanut itselleen mohairin ja tatuointeja kätösiin :3
Kun taas Noodle vei Hakun vanhan peruukin ja sai (mukamas väliaikaisesti) verta nassuunsa. xD Laitoin sitä yhtä vaihtoehtoista kuvatarinaa varten joka sitten jäi julkaisematta, mutta totesin sen sopivan tytölle niin hyvin että toistaiseksi jätin sen.
Tykkään sen asenteellisuudesta xD
Lussekin kokeili ihqJB jakausta, ei ihan hänen juttunsa :'D
Ja Reinakin morjenstaa kaikkia uuden hännänpäänsä kera!
Okei huijasin, vielä hitusen Ravenia xDD
Nimittäin tässä hitusen kuvia niistä siivistä mitkä väsäsin Ravenille. Ovat siis kiinni magneeteilla, joten äijän ei tarvitse niitä jatkuvassti edestakaisin raahata.
Tehty fimosta ja rautalangasta, mikä mahdollistaa taittumisen jokaisen nivelen kohdalta~
Kyseenalaisella tavalla söpöä xD
Vielä yksi Lucifer Lapin kauniissa luonnossa, en usko että ihan joka pullip on päässyt napapiirin pohjoispuolelle kuvattavaksi. :D
Ja lopuksi asenteellinen pasifistikuva "War is pain" teemalla Hakusesta (Hakukuusesta, Hakukusesta, Hakutuksesta, rakastan Hakun nimellä leikkimistä anteeksi x'D)
|
Oooh! Nukkesi ovat maailman ihanimpia n u n Ihanaa kun ne kaikki ovat niin samanlaisia. Miten muutes pystyt kaivertamaan nuo suut niin hauskasti? Laitatko siihen jotain juttua tms?
VastaaPoistaHee kiitoksia kovasti! n__n Nukkejen suut kaiverran ihan usko tai älä, minimaalista talttaa muistuttavalla ruuvimeisselillä enkä laita siihen mitään juttua :'D
PoistaOho! Siinä sitten saakin olla tarkka~^^
PoistaJoku se vaan osaa.. oon sanaton ! owo upeaa
VastaaPoistaHihii, sinä se sitten jaksat aina sanattomanakin kommentoida <3 Kiitos!
PoistaIhanan persoonallista settiä :). Harmi kun niin harvakseltaan blogaat, näitä katselisi mielellään useamminkin :).
VastaaPoistaVui kiitosta kovasti! ^^ Itsekin toivoisin etten blogaisi näin harvakseltaan. xD Mutta kiva kuulla että postaukset miellyttävät!
PoistaTää oli ihana postaus. :3
VastaaPoistaTarina oli hieno. :)
Kuvat olivat mahtavia. Nuo siivet ovat käsittämättömän uuuuupeat! <3
Vui paljon kiitoksia ja kumarrus! n___n
PoistaIhana postaus ouo oon aina halunnu tollasen hännän mun tulevalle nukelle~ mutta en ymmärrä miten oot osannu tehä sen.. O____O jos muistan oikein et oot tehny sen :D
VastaaPoistaKiitosta, ja jesh, itse olen suunnitellut ja toteuttanut. :3
PoistaJeesus Ravenisi on niin älyttömän suloinen , tekisi vain mieli ja rynnätä halaamaan reppanaa! :D
VastaaPoistaPersoonallisuus huokuu taas tästäkin kaverista niinkuin kaikista nukeistasi , jokaisella on jotain täysin omaa ja erilaista!
Käsintekemät fimosiivetkin ovat upeaa jälkeä! Huhhuh :D
Oli vain pakko iskeä tänne pieni ihkutus kommentti , hehe . :I
~Ameeba
Voi sentään, ihkutuskommenttisi ovat erittäin tervetulleita, olen otettu tästä kunnianosoituksesta! u__u Kiva että poikasi kaimakaveri ja koko rähjäinen jengini miellyttää! xDD <3
PoistaVoi ei kuolin ;_; Raven on niin syötävän sulonen <3 Ja muutenki mä palvon sua! Sun nuket on nii komeita, kauniita, ihania, hullunkurisia (hyväl taval:D) jaja UHAH NAM. Hakulle sopii tosi hyvin toi mohair ja Noodle on just awesome tollee. Noi siivet on kauniit 8---D ja mitäs vielä hehkutettavaa mul olikaa .... niii toi "War is pain" kuva on hieno *o*
VastaaPoistaVoi sentään miten hyvälle tuulelle tuommoinen ihkutus saakaan. ;__; <3 Painajainen pallopäineen lähettää täältä ruudun takaa nörimmät kiitoksensa! (◡ ‿ ◡ ✿)
PoistaOh, postaus! Ja kiva, että Raven on nyt kasassa. Voit raahata sen kanssa näytille joskus, kun pelkästä naamapalasta ei saanut kokonaiskuvaa. :D Plus joku se taas osaa noitten siipien suhteen.
VastaaPoistaUpeita nää kaikki kuvat sun sielunsirpaleista. On muuten erityisnamia noi Noodle kuvat, etenkin alempi.
Khehehee, kiitosta paljon, siun kommentit ne varsinaista namia on isukki! C:< Ja raahaan mielelläni, tosin en noiden siipien kera kun vievät niin kovasti tilaa. xDD Noodle niiaa kiltisti (Tai itkee ja niiaa), Kiitussh!
PoistaSulla on tosi hienoja ja persoonallisia nukkeja! Haittako sua jos yritän väsätä nukeilleni vähän samantapaiset siivet? Kun nuo sinun tekemät siivet näyttää niin hienolta! ❤
VastaaPoistaT. Se joka löysi tämän postauksen melkein 2 vuotta myöhässä... XD